|

Vaikkakin amerikanakitan juuret
kantautuvat hyvin kauas Japanin historiaan, sen virallinen alkutaival alkoi
vasta toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaissotilaiden tuodessa Japanista
vahvoja molossityyppisiä akitoja takaisin kotimaahansa, joihin he olivat syvästi
kiintyneet. Rotu kulki siis tuolloin akita-nimisenä ja uuden kotimaansa vuoksi
näitä koiria alettiin kutsua amerikanakitoiksi. USA:ssa rotu kulkee vielä
edelleen virallisesti Akita-nimisenä, mutta siellä puhutaan kahdesta eri
akitatyypistä, amerikanakitoista ja japanilaistyyppisistä akitoista.
Japanilaistyyppiset akitat ovat pienempiä ja kevytrakenteisempia
metsästyslinjaisia pystykorvia, jotka ovat erittäin suosittuja kotimaassaan
Japanissa. USA:ssa perustettiin vuonna 1956 Akita Club of America, joka hoitaa
rodun asioita American Kennel Clubin jäsenenä. Rodulle luotiin USA:ssa
kantakirja (Stud Book), johon kirjattiin kaikki rodun kantakoirat vuoteen 1972
asti, jolloin se suljettiin amerikanakitan virallisena
luomiskertomuksena.
Suomeen ensimmäiset amerikanakitat
saapuivat 1980 - 1990 -lukujen vaihteessa. Rotunimike Suomessa oli vuoteen 2000 asti
Akita. Japanilaisen alkuperäisen akitan yleistyessä Euroopassa edessä oli
ongelma - saman rotunimikkeen sisällä oli kaksi täysin toisistaan erilaista
pystykorvatyyppiä, joiden kehityshistoriat olivat kulkeneet eri mantereilla ja
muovanneet koirista aivan erilaiset, japanilaistyyppisen Japanissa ja
amerikkalaistyyppisen akitan USA:ssa.
Rodut päätettiin perustellusti eriyttää toisistaan
vuoden 2000 alusta. Japanilaistyyppiselle akitalle jäi edelleen rodun nimeksi
akita, kun taas amerikkalaistyyppinen akita sai nimekseen 'Great Japanese Dog -
Suurijapaninkoira - nykyinen American Akita - Amerikanakita'. Näin molempien rotujen tulevaisuus
ja arvokas jalostustyö voitiin turvata.
Amerikanakitan juuret ulottuvat hyvin kauas Japanin historiaan. Sen
esi-isiä kutsuttiin Odate-Inuiksi Odate-kylän nimen mukaan (Inu = koira). Tämän
odate-tyyppisen akitan ja nykyisen japanilaistyyppisen akitan esi-isät ovat
olleet ainakin osittain samoja koiria. Odate Inu oli suuri ja hyvin
raskasrakenteinen vartioimiseen ja koirataisteluihin käytetty molossityyppinen
koira. Selkeä molossiveri saatiin aikaan sekoittamalla rotuun bulldogia,
bullterrieriä, mastiffia, tanskandoggia ja bernhardinkoiraa sekä japanilaista
suurta Tosa Inua. Näitä molossityyppisiä akitoja oli toisen maailmansodan
jälkeen eniten jäljellä Japanissa muiden rotujen ollessa lähes sukupuuton
partaalla sodan vuoksi. Näitä molossi-akitoja amerikkalaissotilaat siis veivät
kotimaahansa, jossa siitä tuli hyvin suosittu rotu.
Lisää amerikanakitan ja akitan
yhteisestä esihistoriasta voit lukea Akita
ry:n kotisivuilta.
[ Takaisin valikkoon ]
|